Ajankohtaista

Saarijärven laavu

01.12.2017

Moro!

Kintulammin alueelle rakennetaan kaikkiaan neljä laavua tai katosta retkeilijöiden ja ulkoilijoiden käyttöön. Ensimmäinen, Saarijärven laavu, valmistui marraskuun puolivälissä. Sen rakentamisen aikana ja etenkin valmiin laavun kuvat herättivät kummastusta. Onko kyseessä todellakin laavu, vai onko kyseessä katos, missä on laveri, vai mistä on kyse?

Kommentit olivat hyviä. Teimme nimittäin jo keväällä projektiin ryhtyessämme päätöksen, että tällä kertaa pyrimme välttämään kaikissa rakenteissa ja tekemisessä perinteisiä kaavoja ja pyrimme enemmänkin parantamaan laatua sekä käytettävyyttä kaikkien rakenteiden osalta.  Laavujen ja katosten osalta lähdimme liikkeelle rivakasti pyytämällä laavujen suunnitteluryhmään kolme retkeilevää arkkitehtia. Manu Humppi oli selkeä pyytämisen kohde, hänen retkeilyrakenteisiin kohdistuneen lopputyönsä vuoksi. Samaan sarjaan voitiin laskea Mattias Puronniemi, joka edusti paitsi kokemusta, myös näkemystä mm. Kintulammin suunnitteluryhmien 2007 ja 2017 edustajana. Malin Moisio edusti perinteistä retkeilevää arkkitehtia.

 

 

Saarijärven laavun piirustukset. c Malin Moisio

 

Mikä on laavu?

Laavu, kovus tai englannin lean-to, kuvastaa rakennetta, mikä nojailee johonkin. Laavussa on yleensä ainakin yksi sivu auki, ilman seinämää. Joskin seinämien avonaisuutta ei ole määritelty missään, joten järkevimmältä kuulostaa kutsua laavuksi sellaista rakennetta, mikä nojaa ylipäätään mihinkään. Saarijärven laavu on Malin Moision käsialaa ja nojailee sen verran Sijaintiniemen kallioon, että sitä voitaneen kutsua laavuksi, vaikka se jonkin verta näyttääkin katokselta. Katokselta, missä on laavun laveri ja umpi- sekä avoseiniä. Tai laavu, missä on katoksen muotoa katossa ja sen etuosa jatkuu huomattavasti peruslaavua pidemmälle. Laavuksi sitä voi kutsua ainakin siitä syystä, että siellä voi nukkua laverilla!

Laavun tekeminen on kesäaikaan monimutkainen prosessi. Saarijärven laavulle on matkaa Kintulammin parkkipaikalta noin 700 metriä. Ei paha matka kuljettavaksi polkua pitkin kenellekään, mutta 6,5 metrinen hirsi olalla, matka saattaa muodostua jopa vaaralliseksi. Jouduimme siten järjestämään useita talkoita saadaksemme osan hirsistä, kattorakenteista, nuotioraudoista, kattohuovista ja muista tarpeista paikanpäälle. Viime vaiheessa kuljetimme tavarat veneellä laavun rakentamispaikalle ja näin säästimme rutkasti olkapäitä, kun tavaroiden kantomatka lyheni 70 metriin. Pisimmät hirret uitettiin paikanpäälle vedessä.

Laavulautturit. Kuva: Mika Kuronen

 

Hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoliksi tehty. Marraskuisena maanantai-aamuna kyytiin asteli kaksi herrasmiestä, Mika Kuronen ja Mika Telkkä. Molemmat retkeilyrakenteita opiskelevia tulevia retkeily- ja luontoalan ammattilaisia.

Olimme varanneet laavun tekemiseen viisi arkipäivää, mutta saimme kaikki valmiiksi neljässä ja puolessa päivässä. Aloitimme nurkkakivien etsimisellä maastosta, sekä sitä seuranneella hirsinurkkauksen pystytyksellä. Seuraavina päivinä työ eteni tukipuiden kautta kattokannattajiin, laudoituksiin, tervauksiin ja huopien asentamiseen. Telkkä kaiveli nuotiopaikan kuntoon ja Kuronen asetteli penkit sen ympärille.

Katto valmistuu. Kuva: Mika Kuronen

Maisema laavulta Saarijärvelle. Kuva: Mika Kuronen

 

Valmista tuli hyvissä ajoin ennen puoltapäivää perjantaina. Koko paketti, kattoa lukuun ottamatta, rakennettiin kierrätetyistä saunan hirsistä. Laveri ja paikan penkit tehtiin hyväkuntoisesta pitkospuumateriaalista.

Näin oli Kintulammin alueen ensimmäinen laavu nähnyt päivänvalon. Samalla tästä rakenteesta tuli Tampereen kaupungin ensimmäinen virallinen laavu ja virallinen tulipaikka. Ajatuksessa on juhlan tuntua. Tästä lähtee liikkeelle uusi Tampereen luonto- ja retkeilykulttuuri! -Pete

Saarijärven upouusi ja tervantuoksuinen tukikohta!